Lähetystyö

Annathan minulle ruokaa? Näetkö minut?

Mutta eräänä iltayönä, kun menimme ulos, Jumala käski ottaa kaksi lihapiirakkaa mukaan. "Ne ovat pehmeitä", sanoimme toisillemme, "hampaatonkin kadun asukas voi syödä niitä."

Tässä tarinassa hän on nimeltään Tomas, aiemmassa blogikirjoituksessa hän vilahti nimellä yksijalkainen. Olemme tunteneet hänet nyt kohta kaksi vuotta. Alkuaikoinamme tässä kaupungissa tapasimme harvakseltaan, mutta vuosi sitten Jumala sijoitti meidät asumaan Tomaksen kodin viereen. Niinpä näemme häntä nykyään jo lähes joka päivä.

Maaliskuinen Mazatlan. Yöt ovat kylmiä asunnottomille, jotka käpertyvät ovisyvennyksiin ja puistojen penkeille. Lämpötila on kymmenen asteen korvilla, mereltä käy viima.

Edessäsi on ovi. Ja sen jälkeen toinen. Ja aina uusi.

Terveisiä Mazatlánista!
Kesän aikana olemme saaneet kohdata monia kadun ihmisiä. Vain Jumala tietää heidän kohtalonsa, meidän tiemme heidän kanssaan ovat vain ristenneet, mutta Pyhä Henki on puhutellut sekä meitä että heitä. Tässä muutama kohtaaminen.
Kioskin mykkä mies
Kulmakioski oli vielä keskiyön korvilla auki, kun kuljimme ohitse. Poikkesimme...

Olemme viisilapsinen supisuomalainen perhe, jolle Jumala muutama vuosi sitten alkoi puhua unien kautta lähetystyöstä. Ilona on ammattitanssija ja baletinopettaja, Sami on puuseppä ja työskennellyt myös pitkään mm. kansainvälisillä suurmarkkinoilla. Olemme palvelleet monissa Suomen seurakunnissa ylistyksessä, opettamisessa, varustamisessa sekä...